Yhdistyksen logo


Faktoja lymfasta

Imunestejärjestelmä ja lymfaturvotukset

Imunestejärjestelmä muodostaa yhdessä verenkierron kanssa kehomme kuljetusjärjestelmän. Imusuonia on kaikkialla kehossa ja ne noudattavat valtimoiden ja laskimoiden kulkua. Imunestejärjestelmä kuljettaa normaalioloissa kudoksesta mm. ylimääräistä nestettä, valkuaisaineita, rasvoja ja solujätteitä eli niin sanottua lymfakuormaa/imunestekuormaa. Imunestejärjestelmä on tavallaan viemäriverkosto, joka kuljettaa takaisin verenkiertoon kaikki ne aineet, mitä laskimojärjestelmä ei pysty kuljettamaan. Toimiva imunestekierto on elintärkeä kehon nestetasapainon ylläpitämiseksi. Imunestejärjestelmällä on myös tärkeä tehtävä kehon puolustusjärjestelmässä.

Turvotuksen synty

Turvotus on nesteen tuonnin ja poiston välillä vallitseva epätasapaino, joka aiheuttaa nesteen kertymisen kudokseen. Turvotus syntyy, kun imunestejärjestelmä ei enää pysty poistamaan imunestekuormaa. Häiriö voi johtua imunesteen voimakkaasta lisääntymisestä tai imunestejärjestelmän kuljetuskyvyn heikkenemisestä.

Imunestejärjestelmä on ylikuormitettu: imusuonisto ja imusolmukkeet ovat toimintakykyisiä, mutta imunestekuorman määrä ylittää järjestelmän kuljetuskyvyn. Näitä turvotuksia esiintyy esim. sydämen ja munuaisten vajaatoiminnoissa.

Imunestejärjestelmä on vajaasti kehittynyt tai vaurioitunut: imunestekuorma on normaali, mutta järjestelmän kuljetuskyky on alentunut. Näiden turvotusten syitä ovat synnynnäiset imusuonien/imusolmukkeiden kehityshäiriöt tai imunestejärjestelmän vauriot.

Rintasyöpähoitojen jälkeiset turvotukset ovat lymfaterapialla hoidetuista turvotuksista yleisimpiä sekundäärisiä turvotuksia ja siksi tavallisin syy hakeutua lymfaterapiaan Turvotus voi kehittyä heti toimenpiteiden jälkeen tai vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua, johtuen jäljellä olevien imusuoniston pitkäaikaisesta ylikuormittumisesta.

Lymfaturvotuksen hoito

Terapiatulosten saavuttamiseksi on tärkeää, että lymfaturvotus todetaan ja hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lymfaturvotuksen hoito eli kokonaisvaltainen lymfaterapia käsittää manuaalisen lymfaterapian, kompressioterapian, terapeuttiset harjoitteet ja ohjausta turvotusraajan ihonhoitoon sekä omatoimiseen hoitoon.

1. MANUAALINEN LYMFATERAPIA

Terapiassa on kaksi vaihetta

I-vaihe turvotuksen vähentäminen. Tämän intensiivijakson aikana hoidot toteutetaan mahdollisimman tiheästi, noin 3-5 kertaa viikossa. Turvotusraaja sidotaan jokaisen hoitokerran jälkeen. Turvotuksen vähennyttyä asiakkaalle hankitaan jakson lopussa mittatilauksena valmistetut kompressiotuotteet (hiha, hansikas, sukka, varvikas).

II-vaihe ylläpitovaihe. Terapiatavoitteena on intensiivijaksolla saavutetun parhaan mahdollisen tuloksen ylläpito. Hoitokertojen tiheys ja hoitojen pituus sovelletaan turvotustilanteeseen. Hoitokertoja on yleensä harvemmin kuin intensiivijaksolla. Hoitokertoja tihennetään turvotuksen voimistuessa.

2. KOMPRESSIOTERAPIA - sidokset ja kompressiotuotteet

Kompressiosidokset: Raajojen turvotushoidon olennainen osa on raajojen sidonta, mikä tehdään jokaisen hoitokerran jälkeen. Sidokset korvaavat turvotusraajan puuttuvan kudospaineen. Ne ylläpitävät lymfaterapian aikana saatua tulosta sekä tehostavat lihas- ja nivelpumpun toimintaa. Sidonnassa käytetään yleensä ns. vähäelastisia siteitä ja sidos pehmustetaan vaahtomuovilla tai kipsivanulla. Asiakas ohjeistetaan myös omatoimiseen raajojen sidontaan.

Kompressiotuotteet: Lymfaturvotuksissa käytetään yleensä hyvin istuvia mittatilaustuotteita (tavallisesti ns. laakaneulostuotteita), paineluokkaa I-IV. Kompressiotuotteita käytetään kokopäiväisesti.

3. LIIKUNTA JA TERAPEUTTISET HARJOITTEET

Kaikki liikunta ja urheilu aktivoivat lymfavirtausta edistävän lihaspumpun toimintaa. Liikunta lisää myös toimintakykyä ja elämänlaatua. Liikunnan ei ole tutkimuksissa todettu lisäävän turvotusta.

Eri liikuntamuotojen harrastusmahdollisuus määräytyy kunkin kunnon ja voimien mukaan. Kuuntelemalla omaa kehoasi löydät sinulle sopivan lajin. Valitse sellainen liikuntamuoto, josta nautit. Liikunta tulee aloittaa rasitusta vähitellen lisäämällä ja liikunnan aikana on hyvä käyttää kompressiotuotteita mahdollisuuksien mukaan.

”Pumppaavat” terapeuttiset harjoitteet tukevat lymfakiertoa. Saat ohjeet lymfaterapeutiltasi.

4. LYMFATERAPIAA TUKEVIA HOITOMUOTOJA

Manuaalista lymfaterapiaa tukevia hoitomuotoja ovat mm. koneelliset kompressiohoidot kuten Lymfapress ja Lymfatouch. Lymfavirtausta edistävät myös Deep Oscillation-Hivamat, kinesioteippaus ja faskiakäsittely.

Historia: Vodder-Lymfaterapia Suomessa

Emil Vodder (PhD) ja hänen vaimonsa Estrid Vodder kehittivät alkuperäisen manuaalisen lymfaterapian 1930-luvulla. Emil Vodder syntyi Kööpenhaminassa 20.2.1896. Kööpenhaminan yliopistossa hän opiskeli mm. biologiaa, kasvitiedettä ja lääketiedettä. Vodderin opinnot Kööpenhminassa keskeytyivät malarian takia, mutta hänelle myönnettiin filosofian tohtorin titteli (PhD) historiallisen taiteen väitöskirjasta Brysselin yliopistosta.

1930-luvulla Vodder ja hänen vaimonsa jatkoivat Pariisissa biologian opintojaan keskittyen lymfaattisen järjestelmän anatomiaan ja fysiologiaan, joissa apuna oli Sappeyn anatomiset mallit. Näihin perustui Vodderin systemaattinen ja selkeä metodi, jota Vodder vielä täsmensi intuitiolla ja monilla käytännön hoidoilla.

Vuonna 1936 Pariisissa Vodder esitteli metodinsa nimellä manuaalinen lymfaterapia tohtori Vodderin mukaan (Manual lymph drainage according to Dr. Vodder). 60-luvun alussa saksalainen lääkäri Asdonk kuuli Vodderista ja kiinnostui hänen metodistaan. Terapeutit ovatkin paljosta kiitollisia Asdonkille, sillä lääkärinä hän tunnisti Vodderin metodin tärkeyden ja antoi ensimmäisen listan indikaatioista, joihin metodia voidaan käyttää. Lymfaödeemat – kuten niitä tänä päivänä kutsutaan – eivät vielä olleet indikaatioita tuohon aikaan.

Vuonna 1966 Günther Wittlinger ja Vodder tapasivat ensimmäistä kertaa. Vodder, Asdonk ja Wittlinger perustivat tohtori Vodderin manuaalisen lymfaterapian yhdistyksen (Association of Dr. Vodder’s manual lymph drainage) vuonna 1967. Wittlinger ja Vodder perustivat myös ensimmäisen tohtori Vodderin koulun (Dr. Vodder School) Walchseehen Itävaltaan. Euroopassa manuaalinen lymfaterapia on siitä asti jatkanut leviämistään ja siitä on tullut laajalti käytetty ja korvattava terapiamuoto. Tohtori Vodder -koulun kouluttamat opettajat ovat opettaneet tuhansia terapeutteja Pohjois-Amerikassa samoin kuin Australiassa, Singaporessa, Japanissa, Uudessa-Seelannissa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa.